Koivula ei ole sananvapauden marttyyri

Susanna Koivula on uudessa kirjoituksessaan väittänyt joutuneensa sateenkaariaktivistien ajojahdin kohteeksi. Lähetin su 10.9 2017 Askolan seurakunnalle ja kirkkoherra Antti Kupiaiselle kyselyn Koivulan kirjoituksesta. En ole sateenkaariliikkeen jäsen tai aktivisti. En ole missään vaiheessa toivonut Koivulalle potkuja, tahdoin vain työnantajalta vastauksen siihen, miten kirkon nuorisotyössä todellisuudessa toimitaan. Julkaisen nyt kyselyni, ja jokainen päätelköön itse, mistä oli kyse.

Kysymys nuorisotyönohjaaja Susanna Koivulan kirjoituksesta

Kysymykseni koskee Susanna Koivulaa, joka ilmoittaa Uusi Suomi-verkkolehden Puheenvuoron profiilissaan työskentelevänsä kirkon nuorisotyönohjaajana. Lisäksi Koivula toimii Aito Avioliitto Ry:n puheenjohtajana.

 

Koivula on tullut tunnetuksi ajoittain hyvinkin kärjekkäistä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevista kirjoituksistaan. Tähän asti olen laittanut Koivulan kirjoitukset mielipiteen- ja sananvapauden piikkiin.  Kyllähän myös kirkon työntekijöille kuuluu oikeus ilmaista omia mielipiteitään. Meillä muilla on luonnollisesti oikeus olla asioista eri mieltä.

 

 Torstaina 7.9 -17 Koivula kirjoitti Puheenvuoroon blogin, joka kuitenkin sai minut pysähtymään.

 

http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242504-lakeja-saa-ja-pitaa-analysoida-kriittisesti

 

Erityisesti tämä kohta pysäytti:

 

"Nykyistä tasa-arvolakia haluttaisiin tulkita mielivaltaisesti siten, että henkilön voitaisiin katsoa syyllistyneen syrjintään, jos tämä ei pidä mahdollisena sukupuolen vaihtamista. Kansalaisella ei siis olisi esimerkiksi oikeutta kohdella naista naisena, jos tämä on julistautunut transmieheksi. Opettajalla ei olisi oikeutta kutsua transtyttöä pojan nimellä ja niin edelleen. Miksi kenenkään pitäisi edes lain rangaistuksen uhalla tunnustaa että transnainen on nainen tai transmies on mies, kun se on yksinkertaisesti paikkansapitämätön väite. Tämä on saatava vapaasti todeta. Ei vähiten siksi, että se on totta. "

 

Kirkon omassa ohjeistuksessa sanotaan kuitenkin seuraavaa:

 

Kun lapset ja nuoret kohdataan sukupuolisensitiivisesti, heille annetaan tilaa kasvaa omaksi itsekseen. Sukupuolisensitiivisyydessä ymmärretään ja huomioidaan sukupuolen moninaisuus ja erilaisuus sekä tarjotaan mahdollisuuksia löytää omanlainen tapa olla oma itsensä. Naiseutta, mieheyttä ja sukupuolettomuutta voi olla monenlaista. On hyvä tarjota myös vertaistukea ja esikuvia lapsille ja nuorille.

 

Sukupuolisensitiivisyys ei merkitse sukupuolineutraaliutta, vaan sitä, että jokainen saa olla juuri sellainen nainen, mies tai muunsukupuolinen kuin kokee olevansa. Lapsia ja nuoria tuetaan sellaiseen naiseuteen, mieheyteen ja sukupuolisuuteen, mikä heille tuntuu oikealta.

 

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content3C0C61

 

Koivulan teksti on täysin ristiriidassa kirkon virallisen ohjeistuksen kanssa. Kirkon piiriinhän kuuluu myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria. Vanhemmat ja nuoret luonnollisesti olettavat, että kirkon nuorisotyössä noudatetaan kirkon virallisia ohjeita.

 

Koivulan aiemmasta kirjoitushistoriasta syntyy voimakas vaikutelma, että Koivula suhtautuu vihamielisesti ja halveksuvasti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöhin kuuluviin ihmisiin, ei siis ainoastaan ilmiöön sinänsä.

 

Nyt kysynkin, pystyykö Koivula noudattamaan kirkon virallista ohjeistusta työssään? Entä pystyykö Askolan seurakunta valvomaan, että ohjeita noudatetaan? Voivatko vanhemmat jättää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lapsensa ja nuorensa huoletta kirkon nuorisotyön hoiviin, jos nuorisotyöntekijöiltä löytyy tällaisia asenteita?

 

Kyse on kuitenkin erittäin haavoittuvassa asemassa olevista nuorista. Näiden nuorten täytyy saada kasvaa ilman paheksuntaa ja halveksuntaa.

 

Ystävällisin terveisin

 

Sari Laitinen

 

 

sarilait
Tampere

Olen yhteiskunnallisesti niin merkityksetön ihminen, että voin esiintyä omalla nimelläni.
Tällä hetkellä olen Piraattipuolueen rivijäsen, en aktiivi. En ole ehdolla minnekään ainakaan nyt ja tuskin olen tulevaisuudessakaan. Omat ongelmansa on Piraattipuolueellakin, mutta millä puolueella ei olisi? Jos tiedät paremman, vakuuta minut.
En kuitenkaan laita puolueekseni PiPua lähinnä siksi, että kirjoitukseni harvoin koskevat piraatteja lähinnä olevia asioita. En tahdo joka blogissa ilmoittaa, että ajatukset ovat omiani, eivät puolueen. Viestiä saa lähettää os. sarilait at hotmail piste com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu