sarilait

Ajatuksia seksuaalirikollisten rekisteröinnistä

Silmiini osui Yle Areelalta löytyvä dokumentti Theroux ja seksirikolliset. Ohjelma synnytti monia ajatuksia. Kannattaa ehdottomasti katsoa. Dokumentissa kerrotaan Yhdysvaltojen tavasta rekisteröidä seksuaalirikollisia. Rekisterit ovat netissä kaikkien vapaasti luettavissa, ja sovelluksella voi tarkastaa, asuuko lähettyvillä joku seksuaalirikoksesta tuomittu. Seksuaalirikollisille on määrätty monia rajoituksia. He eivät saa asua 600 metriä lähempänä kouluja tai leikkipuistoja, eivätkä liikkua alueilla joilla on lapsia.

Pahin ongelma rekisteröinnissä ja rajoituksissa on, että kaikki seksuaalirikoksesta tuomitut laitetaan samalle viivalle. Ei tehdä minkäänlaisia vaarallisuusarvioita. Muutamaa kuukautta liian nuoreen tyttöön sekaantunut teinipoika on samassa asemassa kuin aikuinen pedofiilimies. Humalassa tyttöystävänsä raiskannut mies on toki syyllistynyt julmaan rikokseen, mutta onko tämä mies todellisuudessa uhka ympäristön lapsille? Tämä merkintä on elinikäinen, joten nuoruudessa tehty virhe seuraa mukana läpi elämän.

Rajoitukset haittaavat normaalia elämää. Suuri osa merkinnän saaneista on asunnottomia ja asunnottomuus johtaa yleensä työttömyyteen ja täydelliseen syrjäytymiseen muusta yhteiskunnasta. Jos nämä ihmiset oikeasti ovat niin vaarallisia, miksi heitä päästetään lainkaan vapauteen?

Myös lakien mielivaltainen tulkinta aiheuttaa kohtuuttomasti ongelmia. Ehdonalaisessa oleva ei saa liikkua alueilla missä on lapsia. Lapsia on kuitenkin kaikkialla. Uimaralla käyminen voidaan tulkita sääntörikkomukseksi, jonka perusteella ehdonalainen on mahdollista perua. Suuri kysymys on, millä tavalla nämä rajoitukset ehkäisevät uusia rikoksia? Todellisuudessa eivät lainkaan. Onko autossa asuva tuomittu vähemmän vaarallinen kuin kuin rikollinen, jonka asunnosta näkee lasten leikkipuistoon?

Seksuaalirikollisten kohdalla nousee esiin aina kysymys muiden ihmisten turvallisuudesta. Myös meillä suomalaisilla on syytä käydä aiheesta keskustelua. Tämä jenkkimalli ei kuitenkaan itseäni vakuuttanut. Itselleni syntyi vaikutelma ettei rekisteröinnissä ja rajoituksissa edes pohjimmiltaan ole kyseessä ympäristön turvallisuus. Kyseessä on elinikäinen häpeärangaistus ja kosto. Mutta kuuluuko tällainen kostomentaliteetti länsimaiseen oikeuskäsitykseen? Suomeen en tällaista rekisteröintiä kaipaa. Jokin muu tapa pitää keksiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Miten olisi piraattipuolueen henkeen soveltuva applikaatio matkailupuhelimeen?

Näkisit suoraan puhelimen näytöltä missä seksuaalirikolliset liikkuvat.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Eikö olisi parempi sellainen applikaatio, josta näkisi kaikki naapurin rötökset juoppoputkaan joutumisesta lähtien?

Käyttäjän Yhteiskuntajutustelija kuva
Janne Koski

Ankarasta rangaistuskäytännöstään tunnetussa Singaporessa raiskauksesta saa keppiä takamukselle ja vähintään 20 vuoden ehdottoman vankeuden. Lisäksi nimet ja kasvot julkaistaan sanomalehdissä.

Monista muistakin kuin seksirikoksista rangaistaan siellä julkisella häpäisemisellä.

Singaporessa homma toimii. Turvallisuus on siellä huippuluokkaa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Myös Yhdysvallat tunnetaan ankarista rangaistuksista, eikä homma toimi siellä lainkaan. Erittäin väkivaltainen ja vaarallinen maa. Singaporessa taitaa koko kulttuuri olla melkoisen auktoriteettiuskokoista. Suomessa tuollainen tuskin toimisi.

Käyttäjän TeppoAnnala kuva
Teppo Annala

Singapore on todellakin malliesimerkki rikollisuuden kitkemisen saralla. Tosin valtio on jo lähtökohtaisesti niin eri asemassa kuin Suomi. Emme voi heidän tapojaan täällä soveltaa.

Hyvänä ohjennuorana rangaistusten saralla voi pitää sitä, että väkivalta ja kurjuus aina lisää väkivaltaa ja kurjuutta.

Käyttäjän andreas kuva
Andreas Pyy

Eihän Pohjois-Koreassakaan ole tietyllä tavalla ajateltuna juuri ollenkaan rikollisuutta ja sekin on siis "turvallinen" paikka sillä sielläkin on erittäin pieni riski tulla rikoksen uhriksi. Singaporessa tavallisten kansalaisten ei tarvitse tehdä rikoksia sillä korruptoituneet poliitikot ja liikemiehet tekevät ne tavallisten kansalaisten puolesta. Näiden auktoriteettien mielestä kyse ei ole tietenkään rikollisuudesta vaan "tehokkuusajattelusta" tai jostain vastaavasta.

Toimituksen poiminnat